Anneli Kanto: AATAMI JA EEVA Raamatun kertomus Hyvikset ja pahikset, esineteatteria lapsille, osa Paratiisi Nuket: käsi, paljaat jalat, pitkä sukka KERTOJA piirtää tussilla naaman kämmenpohjaansa. KERTOJA: Aikojen alussa, kun ei ollut vielä mitään, Jumala teki kaikki. Hän oli tulokseen aika tyytyväinen ja paukutteli henkseleitään. "Nonni. Nyt on tehty taivas ja maa ja meri. Ja aika hyviä elukoita joka paikkaan. Taivaalla lentävät linnut. Meressä uivat kalat ja maalla tallustelee kaikenlaisia otuksia. Olen tehnyt melkomoisen urakan ja tuli kyllä tosi hyvän näköistä." Elukat tallustelivat ja kalat uivat ja linnut lensivät, mutta niistä kukaan ei edes kehunut Jumalaa hänen töistään. Jumalaa vähän harmitti. "Taidanpa tehdä vielä yhden otuksen, joka ylistää minua hyvistä töistäni." Jumala otti savea, muovasi siitä oman kuvansa. KERTOJA nostaa jalan pöydälle ja riisuu sukkansa. Jalkapohjaan on piirretty Aatamin naama. KERTOJA: "Ei siitä nyt ihan näköinen tullut, mutta aika hyvä kuitenkin." Ja Jumala puhalsi siihen hengen. Jumala puhkuu ja puhaltaa, mutta Aatami ei meinaa herätä. Jumala tökkäisee sormellaan Aatamia (Micheangelon Luominen). Kun ei sekään auta, läimäyttää kunnolla. Aatami herää. KERTOJA: "Moro!" (Jumala) "Hä? Tä?" (Aatami) "Että moro! Sano nyt edes päivää! Minä olen Jumala ja olen tehnyt sinut." "Päivää." "Sinä olet ihminen ja nimesi olkoon Aatami. Tehtäväsi on ylistää minun tekojani ja palvella minua." "Jaa yksinkö?" "Onhan sinulla minut. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia." "En mää yksin rupee." "Voi sinua Aatami, kun ensitöikseksi rupeat marisemaan." (Jumala) "Tommoset eläimet ja tommoset kalat ja tommoset linnut. Kai niitä ny kattelee, mutta ei niitten kanssa voi puhua. On tää vähä onhoo yksin olla." (Aatami) "Onhan tuossa perää. Mikäs siinä, voi teitä olla kaksikin minua kiittämässä. Pistä silmät kiinni, niin teen sinulle kaverin." "Älä sitte ihan samannäköstä tee. Ettei mennä sekasin." KERTOJA muovailee toisenkin jalan ja riisuu sukan. Jalkapohjaan on on piirretty Eeva. KERTOJA: Jumala teki Aatamille kaveriksi Eevan. "Tästä tulikin paljon parempi kuin tuosta koekappaleesta. Tämän nimi on Eeva." Jumala esittelee ihmiset toisilleen. KERTOJA: "Eeva: Aatami. Aatami: Eeva. Eläkää ihmisiksi täällä paratiisissa ja muistakaa pari kertaa päivässä kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään ja fiksuista tekemisistään." "Mitä mää laitan ruuaks?" (Eeva) "Tässähän tätä on viikunaa ja banaania ja kumkvattia ja karambolaa. Syötte siitä vaan, kun nälkä tulee. Mutta tuossa paratiisin keskellä kasvaa omenapuu, ja siihen ette sitten koske. Kaikista muista puista ja puskista saatte ihan vapaasti ottaa." Sitten Jumala lähti taivaaseen ottamaan nokkaunet, sillä hän oli aivan poikki ison urakkansa jälkeen. Jumala lähtee. Aatami ja Eeva jäävät kaksin. KERTOJA: "Mitähän vasten se kielsi ottamasta noita omppuja?" (Eeva) "Kielsi kun kielsi. Ne on Jumalan omenoita ja niihin ei sit kosketa. Nää rääpynät on hyvejä." (Aatami mussuttaa hedelmiä.) "Omenoissa on varmaan joku taika." (Eeva) "Kyä varmana onkin. Kerran ku puraset niin fotom. Henki pois." (Aatami) KERTOJA ottaa pitkän, kirjavan sukkansa ja vetää käteensä. KERTOJA: Silloin paikalle luikersi käärme. "Minäpä tiedän, mikä taika on Jumalan omenanpuussa. Se on hyvän ja pahan tiedon puu. Kun haukkaatte sen omenoita, ette suinkaan kuole, vaan tulette yhtä viisaiksi kuin Jumala." "Minätakia Jumala ei sitten anna meidän syödä siitä?" (Eeva) "Se tahtoo, että te pysytte tyhminä ja palvotte ja ihailette sitä. " (käärme) "Apus minä tahdon tulla viisaammaks kuin Jumala tai ainakin yhtä viisaaks!"(Eeva) "Älä haukkaa! Kuolet viä ja sitte mää oon ihan yksin." (Aatami) Mutta Eeva ojensi kätensä, poimi omenan ja haukkasi. "Nam nam. Katto vaikka. En kuollu. Haukkaa sääkin." "Emmää kun se kielsi." "Sama se. Oikeestaan parempiki. Mää oon sitte sua viisaampi. Nam nam. Koko ajan tuun viisammaks." (Eeva) "Anna se omppu tänne!" (Aatami) Aatami otti omenan ja haukkasi. Eikä hänkään kuollut. Mutta jotain tapahtui. "Hei, sää oot ihan alasti!" "Niin oot muuten sääkin." Aatami ja Eeva peittävät alastomuutensa post it -lapuilla. KERTOJA: Aatami ja Eeva tekivät itselleen viikunanlehdistä vaatteet. Samassa kuului hirveä jyrinä ja salamat löivät, kun Jumala heräsi ja laskeutui taivaasta. "Mennään piiloon. " (Eeva) "Ei se mitään huomaa. Mehän otettiin yks omena vaan. Sekin aika pieni ja rupinen." (Aatami) Aatami ja Eeva piiloutuivat pensaan taa. Jumala tulee paikalle. KERTOJA: "Aatami ja Eeva! Heti pois puskasta!" Aatami ja Eeva tulevat vastahakoisesti esiin. KERTOJA: "Te olette syöneet minun omenapuustani, vaikka minä kielsin." "Mää en olis ottanu. Mää sanoin, että ei oteta, mutta Eeva pakotti." (Aatami) "En määkään olis ottanu, mutta toi käärme sano, että kyä niitä saa syödä, ei Jumala suutu." (Eeva) "Mitäs olit tyhmä ja uskoit." (käärme) "Te kiittämättömät! Häipykää tiehenne paratiisista. Arvatkaas vaan, vieläkö teille mangot ja passiohedelmät suuhun tippuu? Ei tipu enää mitään ilmaiseksi. Sinä Aatami saat hiki päässä kyntää ja kylvää ja hitsata ja sorvata ja sen verta tienaat, että kun verot otetaan päältä, niin just ja just pysyt hengissä. Ja sinä Eeva, sulla piti vähän älliäkin olla, mutta mihin sitä käytit. Rangaistukseksi saat hyysätä kakaroitas aikuiseksi asti. Ja Aatamia sinun pitää passata iankaikkisesti. Ja nyt alkakaa laputtaa. Minä pistän paratiisin ovelle enkelin miekka kädessä, niin että takaisin ei ole tulemista." Ja niin Jumala suhahti takaisin taivaaseen. Eeva ja Aatami tekevät lähtöä. "Se oli sun vikas." (Aatami) "Eipäs." (Eeva) "Juupas." A "Eipäs." E "Juupas." (Aatami) "Eipäs." E "Juupas." A "Eipäs." E "Eipäs." A "Juupas." E "Menit hämyyn. Itte sanoit, että sun vika." (Aatami) "Se oli kyllä ton käärmeen vika. Jos mää viä sen matosen jossakin nään, niin tallaan siltä pään liiskaks." (Eeva) "Et pysty. Koitas vaan tallata, niin mää pistän sua kantapäähän, ettäs kuolet." (käärme) Ja sen jälkeen on vallinnut viha Eevan ja käärmeen välillä.