Tiina Poutanen: Joenjumala
Tarvitset eläimiä, kasveja, lankaa ja leikkijän jolla on pihlajan kuva.
Sen jälkeen
Joki liikkuu, jokin, joen jumala. Pysyttele valppaana,
sinuun pannaan maailman kuvaa
työntö työnnöltä tarkempaa:
Hellaa on siinä missä leppymättä
paistetaan jauhettua lihaa, ja kun jäästä on päästy,
lyhtyjen heijastukset
(vaipuvat-tummaan-veteen)
I
Laatokan vesi on mustaa, veneet selällään
kirjavia. Ohra lakoaa viljakuvioiksi, merkitystä täynnä
jää puimatta.
Sinä sukellat töyräältä, alitat kyitä. Olet kuullut niistä, jotka uivat
delfiinien kanssa.
Oranssimarjainen pihlaja,
jonka kuumuus on unohtanut, täynnä lintuja
se tanssii kaksoselleen
läpi vuosisadoiksi pysähtyneen iltapäivän.
Sinut on sijoitettu ruusupensaan varjoon, osittain läpinäkyvänä,
rävähtämättä silmät ja kädet
vangitut pölynkaltaiseen valoon.
Sinä kävelytät talutushihnaa vesisateessa, tässä
on tilaa lentokoneiden laskeutua.
Kaivat koiranhampaita ruotakuoppiin. Teet lehdon
lentokoneiden laskeutua.
II
Lauha talvi erottaa meitä, leikkaa kuunsirpin korvalehteen.
Sinä olet merkitty mies, sateenkaatama
laiho. Laaksoissa lauletaan käsillä seisten, puolapuissa
katkaistut koivut.
Talvi on paikka josta siirrymme pois.
Öisin palaamme pakkasuniin, napsaus,
ihokarvat seisovat sähköä vasten. Tuuli käy koillisesta
tai tulee aivan tyyntä:
joulu, hyasintinliekki veteen.
En tuntenut miestä, joka sytytti tulen.
Se levisi vajasta vajaan, taloihin kauempana rannasta
ja siltoihin joen yllä.
En tuntenut, mies heitti naamaani kalan.
En ymmärtänyt kysymystä, hän käytti
tuntematonta kieltä.
Maisema näyttää aiempaa tilavammalta.
Vihreä ruoho rajaa mustia neliöitä. Ajattelen pelilautaa, ja heti
kala läiskähtää poskeeni.
Tuhkalautat liikkuvat alavirtaan, pitävät siltojen muodon
kunnes osuvat akanvirtaan, ja pari lautaa
tuhkaa palaa luokseni.
Tunnen vasteen sormissa, kun nostan likaisen käteni vedestä.
III
Pitkäranta viisitoista neljäkymmentäviisi
alkaa ajelehtia.
Sinä olet minun tuttuni
kun nousen yön selkään
unohdan epämukavuuden ja putoamisen pelon,
sillä pimeä on hyvä hevonen.
Sinä olet minun tuttuni, käsieni kaima