Kari Raineranta - Lähinnä keltaisista asioista juonella 1. [Ennalta-arvattava etupuoli] Tiheäsyisemmiksi arpeutuneet näyt pakastavat maan päivisin, puolustavat vain haavat havisevat enää, öisin kun sitruunaperhonen hukkuu putoaviin lehtiin tulen luoksesi, ties miten monenteen asuntoosi tulkitsemaan merkkejä miten onnellisiksi yksin jäämme, kysymään juuri ennen nukahtamista ryömit lemmikkimäiseen vierasvuoteeseeni lattialle asti pitämään kiinni se ei tapahdu vielä jokaisella kosketuksella lastuja matolle jokaisella hellyydellä kiiloja mastoon odotat, innolla lumihiutaleita ja valkeutta tervantuoksuisten hiustesi lähestyvää mielivuodenaikaa hetkeä jolloin otat vastuun minua kohtaan mutta veneeni on saatava veteen ennen kuin asterikasvit kuolevat hallaan 2. [Tervetuloa, raakkuen rumasti rummun säestyksellä] Aurinko! Aurinko! Aurinko, valokarva Halun kaivo kalun katke Aurinko, valokarva Halun kaivo kalun katke kylän kaunein tyttö silmäterä kylän kaunein tyttö silmäterä tahtoo äkkiä koskettaa minua A-hahaa-ha-haee 3. [Yhdessäolon sietämätön matkahuolto] Olet ilo matkalla kaiken aikaa, tahoillamme kissa maukuu kuljetushäkissä keskenään me ääntelemme toisilla tavoilla, edes yksinkään yksinäisinä yritämme nukahtaa syliin, levähtää tuokioksi mies ja nainen lörpöttelevät lähellä, humalassa koska pidän rusinat loppuvat nopeammin kuin suolapähkinät Olet ilo nimeän sinut: Auringonkukka aloitat kanssani kyseltyäsi koko loppuelämän valmiiksi parisuhdeväkivallan mahdollisuudet lasten isyyden vaarantavaa itsetuhoisuuttani hieman epäröiden älä välitä, se oli vain ilman sinua kännykkä piipittää tienvarren hämäryys kokonaisena ääntelee, sävyillä joiden merkitys on sama: nuolla metsämarjoilla maustettuja hunajia, haaveilla vatsoilla, nauraa Olet ilo taustamusiikki jää kulissiksi, dägä mies ja nainen alkavat yllättäen keskustella, ajautuakseen pian sivuraiteille mies tilittää, hänelle ei vittuilla, rai kuten ei miehelle koskaan mies luottaa vain miesten sanaan, ei sellaiseen naisten hössötykseen, sekavuuksiin kiellän mielestä riippuvuuden että kaikki onneni jää mainitun varaan, ei saa jäädä vaihtoehtoja eläintä kaltereiden taakse Olet ilo päätän pää lantiollasi olla nukahtamatta enää koskaan, lähteä vaikka lopullisesti ennen kuin vapauden tai rakkauden kunnioitus vastakohtina pelkkää itsekkyyttä moottori hurisee, valtatien lamput vilisevät ¨ paidallasi ohi tasaisin väliajoin Olet ilo olemme matkalla, kaiken aikaa 18 vuotta ylittyy myöhässä isän kuoltua tulin aikuiseksi, suljin huuleni sinun kanssasi tahdon laulaa, pikkuisen korkealta kovaa ja varmasti nuotin vierestä kultakaloista 4. [Menneisyys suomalaiseen tangolyriikkaan] Annan sinulle, Auringonkukka kasteisen luolansuun jossa päivänsäde ja menninkäinen muutaman silmänräpäyksen ajan lennon käynnistyttyä saavat toisensa ja sinä minut En pidättele, tätä olen odottanut sukupuolettomat elimeni ovat heinäkuun tuoksuisia koiranputkiviidakoita täynnä kun sinä tulet tunnet minut kohtuasi vasten juttelet kanssani tulevaisuudesta Jokaisen tuulten suunnasta riippuvan liikkeen, ajan sanoessasi Kyllä olet pyhäni, hiuksesi ja veresi sydämeen laukeava sunnuntaiaamu 5. [Sydäri jälkikäteen] Maatessa syke 120 selvin päin kun hän tekstittää puhelimeen saaneensa sittenkin, ainakin kerran ollessaan päällä, ja niin helposti siten että harmittaa koko aikamme yhdessä, luulin että vatsa kramppasi, koska hän mainitsi jostain vastaavasta, jälkeenpäin, hyvä vertaus siitä miten paljon kuuntelimme ymmärryksestä puhumattakaan Tietenkin tulee ero kohta valo päättyy nimelliseksi tuuletusikkunan läpi tunkevat vilkkaampina, viimeinen vierekkäisyytemme maailmassa, yö samassa vuoteessa, suunnattoman läheisyyden tarkoituksenmukaisuus päätösasemalla Auringonkukka antaa erolahjaksi menolipun äidin luokse suremaan ainakin olemaan hetken selvin päin pesettämään kalsarit ja hakemaan evästä Tietenkin tulee ero juoksee junan vierellä, ei saa kiinni aukkoa josta näkyisin kokonaan, en anna nähdä sisälleni enää ikinä, kenenkään näin syvän ikävän vuoksi, enkä muka tiedä mitä nyt tapahtuu tai että tämä oli odotettavissa kannattiko ottaa promilleriski 6. [Nuoren Wertherin uusista seikkailuista, copywright] Andersenilaisella tuulella kuten monesti aiemminkin sinulle hyväksi huurteinen, niin naisellinen kuu kuin kohta synnyttäisi ja terävässä pakkasessa alan päästä asiaan, tottua itseään ruokkivaan suruun aikani kuluu maailmasta kuin sen tietyn hetken nimeämättömyys jolloin unohtaa miltä tuntui rakastella ihmisen kanssa jonka toivoi vihdoinkin ymmärtävän viidettä päivää sänki leuassa niin pyhä kankkunen etten ehdi katsomaan ainoaa näkemisen arvoista vierasta taas yhdessä lukuisista pöydänpainajaisista aikani kuluu maailmasta kuudennet maiharit alkavat narskua, suru katoaa kaikki tunteet putoilevat kuurana puista, rai rai taas yksi hävitty esityskilpailu takana paremmuusjärjestys jotenkin inhimillistä eihän siitä tulisi lasta eikä paskaa, ostoskeskuksia jos kaikki vain pääsivät runoilijoiksi aikani kuluu maailmasta nurmilinnut ja leppäkertut väsyvät yhdessä muistanut enemmän kuin ehtii unohtaa välittänyt tulesta, vedestä, rai rai sanataideohjaaja tulee hymyillen lukemaan luonnosta, tästä miten säälittävä olen tänä aamuna, kello seitsemän PM ollut hänen jäljiltään ja omasta aloitteestani, katsoo kolmasti taakseen lähtiessään, hymyilee aikani kuluu maailmasta metallista ja lasista ikuistetut instituutiot pienteollisuustalot ja punatiilipiiput lohkeilevat sydämeni läpi kapeat, terävät ja syvälliset kosketukset riittävät pysäyttämään kaikki kellot, dägä, dägä ennen lähtöä en katso toiseen ja kolmanteen sanataideohjaajaan, eläkkeelle jääneeseen sanataideohjaajaan media-ammattilaiseen, perheenäitiin vaan rynnin toteamaan lyhyesti neljännelle Auringonkukalle: sinä varmaan hymyilisit silloinkin kun minä tekisin itsemurhaa, rai rai sanoinko jo olevani andersenilaisella tuulella maksa pettää, sydän liikaa verta tai liian vähän jäljelle jääneet ilmehtikööt valintansa mukaan aikani kuluu maailmasta ellei sinulla ole enempää sanottavaa joka kerta ehkä viimeiseksi jäävänä iltanani arkullani itkeviä syljen päin kasvoja ilma kirkas aika lähteä lähempänä kuin koskaan ennen paskan marjat rajansa se on Wertherilläkin Johann nyt nauroi jo omana aikanaan mutta Hans alkaa tässä voida pahoin postuumisti 7. [Kirjakauppojen kirous] Ei saatana Arno, sinäkin vielä pitikö varata maineellesi yksinoikeus erotuskaan, yksipuoliseen rakkauteen vasta kun ennen tätä tilitystä kustantamot olivat palauttaneet Auringonkukkatrilogiani kaksi ensimmäistä osaa yksi lysti mitä sanon, rai rai, muutenkin rajallisesti vastaanottavan median mukaan pelkkää sontaa hyvä että sinä edes kerran sanoit ihmetteleväsi perseesi ympärillä suhisevia kieli-ihmisiä popsisällöitsijöitä minä en olisi moiseen vaivautunut mutta se kun kiekaisit, tahallasi etsiväsi vaikeita naisia, siihen sarkasmiin itsetuhoon en edes minä kykene 8. [Runokirjamaisesti pätevää paskapuhetta] Onko merellä rinnat, kysyt mikä myyttikirja minä muka olen muistojen haikeuden tallettaja, koukero kuivuneesta verestä kauan sitten tomuksi maatuneiden rakentajien kivikolmioiden seinässä että harvat valitut pääsisivät aivot nenistä rautakoukuilla vedettyinä elämään ikuisesti maan päällä lastensa sijaan lentääkö lintu, uiko kala häpeätkö rakkaudentunnustuksien yksityisyyttä ehkä jopa enemmän kuin itseäsi hetkessä paistaako aurinko lettuja, liikuttaako kuu vuorovesiä älä kysele typeriä, Auringonkukka älä kysele ollenkaan, hyppää ja usko, ihan kumpaan vaan sama vaikea asia, taas tietysti merellä on rinnat, lantio jos aiot viiltää minua viillän takaisin, vanhat säännöt kuin alussa oli nainen, kuten sinä nyt, odottamassa ensin lähtemässä sitten, mies takomassa väkinäistä yhteyttä vetten päälle henkeä, uhraamisen julmuutta, instrumentteja joilla leikata lihanpaksuista surua muotoilla luopumisesta muutoksen välttämättömyys ilon sijaan pelkkä suhteeton hyvä, keskustelemattakin mielentilasi 9. [Ansioluettelon käsittelyn jälkeen kirjoittamaton vastaus: My way seksipistoolein] Mitä olen saanut aikaan muut aikalaiset järjestävät Pentinkulman päiviä valmistuvat opettajiksi, maistereiksi keikkuvat yhtyeiden keulakuvina kirjoittavat lisensiaateiksi esiintyvät paikallistelevisiossa mitä olen saanut aikaan nakannut paskat, juonut antanut puutarhan rehottaa, kirjoittanut 2000 runoa proosaa vessapaperiksi asti, antanut unien syödä sisältäpäin mitä olen saanut aikaan muut aikalaiset allekirjoittavat kustannussopimuksia saavat lapsia, rauhoittuvat tahdon että joku haluaisi minua, kunnolla kun tukka lähtee vedän kaljuksi ja haen hopeiset ruusukorvikset meikkaan kulmakarvani karman mukaan minä kysyn, Auringonkukka vastaa olet rakastanut, hänhän sen tietää, sanoin mitä tahansa on kuin äitini, yhtä oikeassa ei ole hyväksi elolliselle loukata, ainoastaan käydä läpi ja vihata, lopulta vain itseään, ei kostaa kohdistaa entiseen rakastettuunsa että hän edes joskus helvetti välitti juuri sinusta enemmän kuin muista 10. [Luento muillekin, muihin ja murhiin kyllästyneille] Älä pelkää, ei lähteminen koske lyhyt kipeä, keltainen asia ja tarkoitettu on ohi rukoukset annettu anteeksi kuunneltu Lennonit loppuun mistä pitää tulla kauneus mistä pitää tulla muutos mistä pitää tulla totuus, vapaus Älä pelkää, ei luopuminen koske nopea katkaisu, kultainen puukko ja toivotun menneisyyden kautta kierrätetty verilammikko ilman kummankaan iskua on luututtu lattialta Mistä pitää tulla sinä mistä pitää tulla minä mistä pitää tulla me, rakkaus Pelkää tätä, pelkää ja vihaa enemmän kuin mitään muuta raivoa sitä kohti, hukuta voikukkiin polta kämmenenjälki napajäätikköön ettei ota, vastaan ilon eikä surun ehdottomuutta vain oman liikkeen varmuudella pysähdyttävä seuraus on edes lähellä liian äärimmäistä reaktiota tähän syyhyn, anteeksi antamatta luottamiseen etteivät kuolevat vaan elävät tahtovat sisällölliseltä kannalta joskus olla toisilleen haudattuja Älä pelkää, ei pelko aina ole häviö omien varpaiden välejä hiertävä karman laki että mistään olisi pakko, tulla talvi, pimeä ja suru vaan kesä, vanhan tähden viisauden alku kasvattaa mustimmatkin omenat kypsiksi kun vasta aamulla saa pimeästä tarpeekseen oppii punaisen kautta oranssiin 11. [Vielä jaksaa paperille marilynit] Nousen pystyyn kuin aamunkoi neliapiloilla olisi Todella typerää lopettaa tähän sittenkin löytyy maailmasta vielä lyhyen ainutkertaisia hetkiä öljylampun ja kuivuvan kurjenmiekan juurakon tuoksuja vielä joku nätti tyttö Uusi! Kauniimpi! Älykkäämpi! Suhteellisuudentajuisempi! Käyttöjärjestelmäpäivitys 2004! nostaa hameen lanteilleen yössä katsoo silmiin, hymyilee ohjaa sisäänsä, dägä! dägä! työntää kielen suuhun asti ja tarkoittaa joka kirjainta yhä vielä on kuitenkin salmiakkikossu ja orgasmi välittää suuri äiti aurinko ei mitään syytä häipyä kesken matkan 12. [Tervemenoa, rääkyen vielä rumemmin rummun tahdissa] Aurinko! Aurinko! Aurinko, kultakukka Halun toivo Elon kulku kylän kaunein tyttö silmäterä, mielentäysi aivan kuin itse haluaa on nyt tuhkaa on nyt tuhkaa 13. [Kaarensulkijalihas] Kaksituhatosaisia palapelejä, housuntaskuissa sytkäreitä lupia peltojen sytyttämiseen, värityskirjojen kirkassiipisimpiin fenixlintuihin vain kulotustarkoituksissa sinussolmukkeiden tiimalasit käyvät vierasta aikaa vastaan seurustelevat tahdikkaasti muodon vuoksi minun ei ole pakko ei ole ikinä ollut vapaa vihaamaan sinua, rakastamaan olemaan tuntematta yhtään mitään tullut vain pyytämään, elokuuntuoksuiset kokonaisuudet tunteidensa vuoksi syliin, osaamatta sen vähempää, katkaisematta vuoksesi ainuttakaan elävää niittykukkaa, morsiusangervoa ketunkuraan vajoavan leikkimökin seinillä enkelitaulut katsovat takaisin lahonneilla sähkötolpilla notkuvat varikset oppivat raakkumaan ruumisvarastojen kapeista tirkistysrei`istä väen vängällä hajareisisiksi kammettuihin silkkisimpukoihin, tammipursiin auringon valon